Koko päivä mennyt ihan ihme juoksenteluksi, vaikka periaatteessa ei pitäisi olla kyllä kiire yhtään mihinkään. Mutta onpahan ollut edes hauskaa. Aamulla heti tuli viesti että maailmankaikkeuden suloisin kersa, ikää vähän vajaat 3 vuotta, oli sitten halunnut päivähoidon kirjapäivään välttämättä mukaansa Suomi-Englanti-Suomi-sanakirjan. Mutta kyllä siitäkin kai sitten jonkin sadun voipi kehittää, tärkeintä oli vissiin se sen kuvattomuus. Suloista, tycker jag.

Kakkoskodissa on nyt vähintäänkin outoa, kun siellä on ihan ylimääräisiä ihmisiä joihin en osaa suhtautua sitten ollenkaan. Eikä nekään kait oikein minuun. Mutta onneksi tätä ei nyt kovin kauaa tarvinne kestää. Tuijotellaan sitten oudosti ja nautitaan vaivaantuneesta hiljaisuudesta. Pitänee kuitenkin edes yrittää ottaa kontaktia, vaikka katsottaisiinkin nenän vartta pitkin sitten.

Mutta kyllä miullakin on ympärillä myös onneksi kerrassaan ihania ja mahtavia ihmisiä, väliäkö sillä jos ihan kaikki ei tykkääkään. Luennot meni taas pohtiessa ihan muita juttuja kuin Maastrichtin sopimukseen johtaneita seikkoja. Mutta se on just parasta.

Huomenna pitää todistaa pystyvänsä järjestyksenpitoon. Hui. Sitä odotellessa nyt.

"Jos sen kepin kanssa rupeaa leikkimään, niin kyllä pitäisi olla jonkinmoinen käsitys siitä, mitä oikein on tekemässä"

Nyt soi: SIG: Ludvig van Beethoven