Kävin tänään terveydenhoitajalla. Olin istuskellut vartin jo paikallani, silti pulssi oli kohtalaisen korkea vielä kun verenpainetta ruvettiin mittaamaan. En siis ainoastaan omassa pikku päässäni kuvitellut että stressaan tuosta uudesta ryhmätyöstä, se oli havaittavissa ihan fyysisestikin ja ilme sisar hento valkoisen naamalla oli mielenkiintoinen kun kun se näki ne lukemat jotka saavutin aluksi.

Kummaa koko homma, luulin missanneeni koko kurssin kun en ollut älynnyt aikataulumuutosta. Pohdin siinä sitten että seuraavat pari viikkoa onkin vailla tekemistä, mitäköhän sitä oikein kehittäisi. Onnistuinkin kuitenkin liittämään itseni erääseen ryhmään jälkeenpäin, ja katso: aikataulu onkin naurettavan tiukka, ja päivä meni juostessa edestakaisin kirjastossa. Nyt pöydällä on aika iso nippu paperia joka liittyy jotenkin omistaja-johtajan rahannostoihin osakeyhtiöstä. Pitäisi varmaan ruveta pikkuhiljaa perehtymäänkin siihen.

Ei stressi kyllä ihan pelkästään siitä johdu. Hoitsu vahvisti erään pelkoni ja luuloni oikeaksi, mutta rauhoitteli ettei kyseessä ole kuitenkaan niin älyttömän paha asia. Itsekin olen aiheesta tietoa haalinut, ja ennuste vaikuttaa melko hyvältä. Odotellaan nyt kolme viikkoa niin sitten tietää pitääkö asiaa miettiä vakavammin jatkossakin. Tai joka tapauksessa oireet pitää hoitaa, muuten ei voi tehdä juuri mitään muuta kuin odotella. Mie kun en ole yleensä tunnettu kärsivällisyydestäni.

Hieman vaan vituttaa aivan käsittämättömän loistava ajoitus; jos ilmassa oikeasti häilyy jonkinlainen vakavamman suhteen uhka ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, niin eikös sitä joudu sitten käymään heti keskusteluja aiheesta joka saattaa karkoittaa toisen välittömästi.

Jollain korkeammalla voimalla on ihan äärimmäisen kieroutunut huumorintaju. Nyt sai taas hyvät naurut.

Well life has a funny way of sneaking up on you, when you think everything's okay and everything's going right

Nyt soi: Halavatun papat: Taatisen hyvä