Vaikka tuo kesäheila onkin aivan mahtavan ihana, niin silti mie olen kummasti ikävöinyt erästä ihmistä jo monta viikkoa. Sitä miestä jolla oli ne ihanan leveät hartiat ja joka ei kysellyt turhia lupia joka asiaan. Tokihan hän oli vähän kusipää, mutta se oli vähän aikaa se miun kusipää. Mutta että on oikeasti ikävä. Tosin voi olla että puute ja kurjuus alkaa pikkuhiljaa myös vallata alaa ja koko juttu johtuukin vain siitä. Tai sitten tajusin että talvella ei voi enää ajaa tuolla nykyisellä kesäheilalla, joten pitää silloin keksiä jotain muuta tekemistä.

Muuten aika on mennyt töissä ja ajellessa. Nyt ei olla kullan kanssa enää edes lainsuojattomia, vaan suhde on ihan laillinen eikä kellään pitäisi olla mitään sanomista. Eilen jopa uskaltauduttiin ajelemaan porukassa, sekin oli ihan mukavaa, tosin ehkä mieluiten kuitenkin ajan yksin.

Vaikka nyt pelottaa että kesä loppuu kesken kun kaikki menee niin vauhdilla, niin silti jo odottaa syksyäkin, kun tarkoitus olisi tehdä talvesta ikimuistettavin ikinä. Ja ikävä on jo.

Me naurettiin tunteellisille hölmöille ei sellaista voinut käydä meille
Sä herätit haudatun tunteen henkiin mut mitä sä sille teet

Nyt soi: Irina: Vieras