Täällä on nyt vaan tätä vaaleanpunaista hörhellystä, mutta mie haluaisin purkaa tämän hehkutuksen suurimmaksi osaksi vaikka sitten tänne niin ei tarvitsisi kipata sitä viattomien sivullisten niskaan. On tässä toki ollut muutakin, pikkuhiljaa taas palailua normaalien opiskelukuvioiden pariin jne, mutta kun se tuntuu itsestä niin tylsältä ja turhalta verrattuna tähän yhteen juttuun.

Viikonloppu meni juhliessa, huomattiin että vaatekriiseistä selviää kätevimmin vaihtamalla kaupunkia; perjantai-ilta juhlittiin paikassa A, josta sitten lauantaina ex tempore siirryttiin paikkaan B. Oli ihan loistavaa. Ja kulta oli taas ihanin ikinä. Mie tosin osoitin tarpeetonta julmuutta ainakin poliisien mielestä; ilmeisesti oli omituisen näköistä kun keskellä yötä mies juosta jolkottaa ja emäntä kirittää polkupyörällä vieressä. Talutushihnaa vaille orjuutusta, mutta itsepähän äijä miulle moista ehdotti.

Sunnuntaina miulta pääsikin jo sitten itku kun toinen lähti.

Mie välitän ihan tosissani.

Stay, I need you here for a new day to break
Stay, I want you near like a shadow in my wake

Nyt soi: Poets of the Fall: Someone Special