Ikävä, pelko ja huoli. Jatkuva ikävä silloin kun toinen ei ole vieressä, ja huoli ja pelko kaiken menettämisestä tai päättymisestä.

Vituttaa itseänikin huomata oma käytökseni, miten maailma kaatuu jos pitäisi elää omaakin elämää silloin kun olisi mahdollista viettää aikaa yhdessäkin. Kyllä mie tajuan että pitää antaa toiselle tilaa, mutta miksi se on niin saatanan vaikeaa? Kun ollaan viikot erossa, haluaisi sen vuorokauden yhdessä viettää toisen kylkiluuhun kasvaneena. Kun mie haluaisin vaan pitää sen sylissäni ja vieressäni hipsutettavana, inhottaa ajatus siitä että sillä olisi muutakin tekemistä.Vihaan sitä että itse haluan sitoa ja omia, varsinkin kun itse inhoan ja halveksun moista käytöstä muissa käsittämättömän paljon.

Näköjään välitän jo niin paljon että kaikki paskemmatkin asiaan liittyvät tunteet kasvaa ihan naurettaviin mittoihin.

Voi joutua itkemään vähän jos antaa kesyttää itsensä.

Nyt soi: Sturm Und Drang: Indian